Elämänmakuinen blogi täynnä pohdintaa ja mielipiteitä ripauksella naisellista hömppää. Matkalla etsiessä onnellisuuden tasapainoa minusta on tullut Hyvä Nainen. Ja seikkailu jatkuu..

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Kuinka hyvätkään miehet eivät ole hyviä?

Anteeksi negatiivinen otsikko. 
Mikä on hyvän miehen mittari? Se että ei lyö? Ei ryyppää? Ostaa lahjoja? Ehkä.. isoja arvoja osa näistä, mutta onko mies oikeasti hyvä jos feikkaa hyvyytensä? Esittää ulospäin niin että. On kultapoika, mammanpoika, ihanainen poika, kaikkien lemppari. Turmeltumaton, puhdas, kunnioittava, joka ymmärtää hyvän naisen arvon. Ja todellisuus? Se selviää yleensä ajan päästä. 
Jonkin ajan, joskus lyhyemmän, joskus pidemmän, selviää kuitenkin. Jotkut naiset antaa olla ja nielee pettymyksen, ovatko ne naiset vahvoja vai heikkoja? Vahvoja kun ottaa iskuja (fyysisiä tai henkisiä) vai heikkoja kun eivät tiedä omaa arvoaan ja, että parempaakin on, ja jäävät?
En osaa vastata. Aina olen ajatellut, että itse olen Vahva nainen isolla V:llä. Ainakin työelämässä olen. Pärjään hienosti ja päihitän monet kollegat mennen tullen. En ylpeile, mutta en liikaa salailekkaan onnistumisiani. Kun kysytään, en nöyristele. Olen ylpeä saavutuksistani työssäni. Se pelottaa monia.
Mutta.. miehet. Minulla on ollut luusereita (täytyyhän ne kokea), on ollut potentiaalisia (jotka tietenkin kunnostautuivat minun jälkeeni ja kaikillea heillä on jo pari muksua), mutta nyt minulla on ollut myös ns. "hyvä mies". Niin kaikki sanoi. Kaikki, jotka tapasivat hänet ja kaikki yhteiset tutut. Kaikki olivat samaa mieltä, niin kunnollinen ja hyvä mies. Nyt teet oikean valinnan! Uskoin. Halusin uskoa. Luotin, koska halusin luottaa ja antaa mahdollisuuden uudelle miehelle. Puhdas pöytä. Olin valmis. Valmis hyppäämään vielä kerran.
Hyvä mies. Mikä sen määritelmä on? Nyt päästään alusta loppuun. Joillekkin se on vain yksi piirre, toisille usempia. Ehkä minun kirous on kokemus. Monen pettymyksen myötä, on monta asiaa, joiden kanssa en voi elää. Isoimpina, väkivalta ja alkoholismi. Sitten pettäminen ja valehtelu (molemmat johtavat luottamuskatoon). Ja se feikkaus. Se outo ikävä tunnelma, kun toinen on niin kankea ja feikki, ei oma itsensä ja rento, hyistä! Ja se tunne kun et voi sille mitään. Se on toisen osapuolen avoimuusongelma. Lopulta ollaan siinä tilanteessa kun "hyvä mies" on pettänyt sinua, uhkaa  raha-asioilla, pelottelee ja heittää pallon nurkkaasi. Mitä tehdä? Tällainen "vahva nainen" on paikallaan. Ei ole enää energiaa taistella. Ainakaan feikkaavan ns. "hyvän miehen" kanssa. Taistelut on jo taisteltu, pahempaakin on nähty. On aika kärsiä tappio ja siirtyä eteenpäin. Jälleen kohti valoa <3.